Kuuban sikarit

Kuubasta puhuttaessa mieleen nousee pientä hedonistia helliviä asioita, joista yksi on sikarit. Kuubalaiset sikarit ovat maailmanmaineessa, ja kuubalaisia sikankäärijöitä, torcedores, pidetäänkin maailman parhaimpina. Tupakka kasvaa ympäri Kuubaa, joten edellytykset sikarintuotannolle ovat mainiot.

Kuuballa on pitkät perinteet sikarien valmistuksessa, sillä niitä on valmistettu maassa jo 1500-luvulta lähtien. Sikarit jaetaan yleensä kahteen luokkaan muotonsa perusteella: tasapaksuihin, parejos, ja kartioituviin, figurados.Yhteen kuubalaiseen sikariin voidaan käyttää lehtiä eri puolilta Kuubaa. Laadukkaat raaka-aineet ovat kuubalaisten sikarien perusta, ja sikareista suurin osa valmistetaan huolella alusta asti käsin. Tuotteiden laatu on tasaisen korkea, mikä varmistetaan valtion valvonnalla.

Kun sikarin lehdet on poimittu, ne kuivataan, fermentoidaan, lajitellaan ja fermentoidaan uudestaan. Tämän jälkeen lehtiä voidaan säilyttää monia vuosia. Tupakan lehdet luokitellaan aromaattisuutensa puolesta kolmeen luokkaan, volado, seco ja ligero, joista ligero on kaikkein aromaattisin. Sikarit ovat erilaisia sekotuksia edellä mainituista luokista. Sikari koostuu täytteestä, joka kääritään sidoslehteen, capote. Tässä vaiheessa sikari puristetaan muotilla haluttuun muotoon. Päällyslehti, capa, antaa sikarille viimeisen silauksen.

Sikareiden kääriminen on vuosien kokemusta vaativaa käsityötä, ja taidokkaimmat valmistajat matkustelevatkin ympäri maailmaa esitellen käärintätaitojaan. Taitavat sikarinkäärijät nauttivat suurta arvostusta Kuubassa. Tällainen torcedor voi valmistaa toistasataa sikaria päivässä. José Cueto, maailmanennätysmies ja yksi kuuluisimmista torcedoreista, on pyöritellyt kätösissään yli kahdeksankymmentämetrisen sikarin.

 Grandmaster José Cueto sitoo, muut katsovat

Sikarin valinta voi lähennellä salatiedettä, kun haetaan juuri oikeaa kokemusta tiettyyn hetkeen. Valitsemalla kuubalaisen voi tuskin mennä vikaan. Tuntuma, näkö ja tuoksu ovat sikarinautinnon keskiössä. Sikarin leikkaaminen on tarkkaa puuhaa, ja sytyttäminen kenties vieläkin tarkempaa. Sikari-aficionadot suosittelevat hajuttoman butaanisytyttimen käyttöä, jotta sikarin hienot aromit eivät peity esimerkiksi bensankatkuun. Kun näissä rituaaleissa onnistuu, on jo hyvin lähellä täydellistä sikarihetkeä. Kyytipojaksi sopii esimerkiksi lasi sopivaa viskiä, tai kuten Kuubassa, tujaus rommia.

Kantamamme raskaan yhteiskunnallisen vastuun vuoksi koemme velvollisuudeksemme muistuttaa lukijoitamme siitä, että tilastojen mukaan ainakin 95 % tupakoitsijoista kuolee.

- Otto & Joel

Lähteet:
http://www.cubancigarwebsite.com/info-cigars.aspx
http://www.finckcigarcompany.com/cigar-advisor/whats-so-special-about-cuban-cigars/
en.wikipedia.org/wiki/cigars

Espanjan härkätaistelut

Verta ja hurmosta: eläinrääkkäystä vai taidokasta urheilua? Varmaa on kuitenkin se, että härkätaisteluiden suosio ulottuu pitkälle yli vuosisatojen päähän. Härkätaistelut ovat vielä tänäkin päivänä suosittua viihdettä Espanjassa, katsojamäärien kohotessa noin miljoonaan ihmiseen vuosittain.  

              http://commons.wikimedia.org/wiki/File%3AMadrid_Bullfight.JPG

Keskiajan Espanjassa härkätaistelu käytiin hevosen selässä, ja aseena käytettiin seivästä. Taistelijat kasvattivat itse härkänsä ja hevosensa, joten laji profiloitui varakkaampien ihmisten lajiksi. Härkätaistelut alkoivat muuttua uuteen suuntaan vuoden 1726 tienoillo, kun Espanjassa alettiin taistella härkiä vastaan jalkaisin. Uusi taistelumuoto vetosi vaarallisuutensa vuoksi entistä paremmin yleisöön.

Espanjassa härkätaistelua kutsutaan nimellä corrida de toros, joka jaetaan kolmeen osaan järjestyksessä tercio de varas, tercio de banderillas ja tercio de muerte. Jokainen kolmannes, tercio, käynnistyy merkkitorvella.

Ensimmäisessä vaiheessa härkä vapautetaan areenalle, jonka jälkeen matador ja hänen apurinsa, banderilleros, alkavat tunnustella härän ominaisuuksia. Matador väistelee härän syöksyjä kankaansa avulla ja näin pyrkii muodostamaan käsityksen härän liikkeistä. Tämän jälkeen picador tulee hevosen selässä areenaan, ja iskee härkää niskaan heikentäen härän niskalihaksia.

Toinessa vaiheessa, tercio de banderillaksessa, banderillerokset pyrkivät iskemään teräviä ja värikkäitä keppejä härän niskaan. Nämä ärsyttävät härkää entisestään, mutta myös väsyttävät sitä. Banderillerosten suoritusta arvioidaan rohkeuden ja tyylin perusteella.

Tercio de Muerte on viimeinen näytös, jossa matadorin on tarkoitus tappaa härkä. Näytöksen alussa matador palaa areenalle, ja suorittaa väistöjä punaisen liinan kanssa samaan tyyliin kuin ensimmäisessä näytöksessä. Tämän  'faena' -vaiheen tarkoitus on väsyttää härkää entisestään, ja rakentaa jännitystä loppuhuipennusta varten. Liinan avulla matador koittaa saada härän sellaiseen asentoon, josta eläin voidaan lopettaa lävistämällä miekalla sen sydän.


          http://commons.wikimedia.org/wiki/File%3ASan_marcos_bullfight_18.jpg

Ansiokkaasti suoriutunut matador voidaan palkita yhdellä tai kahdella härän korvalla. Myös härällä on  mahdollisuus omaan palkintoonsa. Taistelusta hyvissä voimin selviytynyt eläin ansaitsee leppoisat eläkepäivät siitossonnina.

Härkätaistelun eettisyys herättää nykyisin monenlaisia mielipiteitä laidasta laitaan. Härkätaisteluita   puolustetaan usein vetoamlla sen pitkään historiaan ja osuuteen espanjalaisessa kulttuurissa. Lajia arvostetaan myös sen urheilullisuuden, taiteellisuuden ja vaativuuden vuoksi. Toisaalta eläinoikeusaktivistit ovat kampanjoineet härkätaisteluiden lopettamisen puolesta, ja tämä onkin jossain määrin tuottanut tulosta: Härkätaisteluiden televisionti oli osittain kiellettyä vuosina 2006-2012 ajan ja vuonna 2012 härkätaistelut kiellettiin Katalonian alueella kokonaan. Yleinen asenneilmapiiri tuntuukin kehittyvän yhä negatiivisempaan suuntaan härkätaisteluiden osalta.

Härkätaistelut ovat kiistatta merkityksellinen osa Espanjan kulttuurihistoriaa, mutta mielestämme aika on ajanut niiden ohi. Aikana, jona tuotantoeläintenkin kohtelu on nostettu kriittisen tarkastelun kohteeksi, on vaikea perustella sellaisen lajin olemassaoloa, jossa eläimiä tapetaan näytöksenomaisesti puhtaasti viihdetarkoituksessa. Teuraaksi kärrättävien sikojenkin kohtelua on säädelty laissa ylimääräisen kärsimyksen vähentämiseksi. Allekirjottaneet eivät hyväksy härkätaisteluiden jatkamista nykymuodossaan. Ehdotammekin siksi ikiaikaisen kulttuurin ylläpitämisen ja jatkuvuuden turvaamiseksi humaanimpaa vaihtoehtoa, jossa matadorit kumppaneineen viilettävät areenalla keppihevosin ja -härin.

- Joel & Otto


Lähteet (viitattu 20.1.2015):

http://www.expatfocus.com/the-ethics-of-spanish-bullfighting
http://www.spain-info.com/Culture/bullfighting.htm
http://www.theguardian.com/world/2012/aug/24/bullfighting-returns-spanish-state-tv
http://en.wikipedia.org/wiki/Bullfighting