Meksikon mariachi

Meksikon kansanmusiikin laji, mariachi, on todennäköisesti maailman tunnetuimpien kansanmusiikkilajien joukossa. Nuo elokuvissa usein kuvatut isohattuiset soittajat piristävät huonoimmankin splatter-elokuvan tunnelmaa.




Tyylilajin juuret ulottuvat 1700-luvulle. Orkesterin kokoonpanoo kuuluu mm. viulisteja, kitaristeja ja trumpetisteja, yleensä noin kymmenisen kappaletta yhteensä. Perinteistä mariachia soitettiin kuitenkin vain, huonosti käännettynä, "kielisoittimilla", eli siis kitaroilla ja viuluilla. Jousisoittimet olisi siis tässä tapauksessa liian kapea kuvaus. Espanjalaisilla oli tämänkin kulttuurisen piirteen synnyssä sormensa pelissä. He toivat mukanaan kitarat, vaskisoittimet ja viulut, sekä tavan soittaa musiikkia orkesterina. Paikalliset kuitenkin ajan myötä muokkasivat soittimista omia versioitaan. Paikallisia soittimia ovat mm. korkeaoktaavinen kitara vihuela ja pienikokoinen akustinen basso guitarrón.

Nykyisen muotonsa mariachi saavutti 1900- luvun aikana. Musiikilla oli tärkeä rooli Meksikon identiteetin rakentajana, niin sisäisesti kuin kansainvälisesti. Kyseisen vuosisadan alussa mariachiin liitettiin vahvasti machoilu ja alkolohi, etenkin tequila. Tyylilajia pidettiin alemman luokan musiikkina, mutta se kuva muuttui vuosisadan edetessä. Tequila yhdistetään kuitenkin edelleen vankasti mariachiin.

 Mariachi-muusikot soittavat usein häissä ja monissa muissa tapahtumissa, joissa heiltä odotetaan myös toivekappaleiden esittämistä. Muusikoilla onkin täysi työ pitää repertuaarinsa laajana ja monipuolisena. Zapateado on The Tanssi, jota mariachin mukaan usein vedetään. Intensiivistä jalkatyöskentelyä ja jalkapohjan kopauttelua maahan/lattiaan. Suomalaisen mielikuva tyypillisestä lattaritanssista, jossa isketään kenkää lattiaan ja taputellaan käsiä yhteen vastannee todellisuutta melko hyvin. Lisäiloa katsojille tuo soittajien tyylikäs pukeutuminen. Asukokonaisuuteen kuuluvat hyvin istuvat ja koristeellisesti kirjaillut housut ja takki, huomattavan iso solmuke ja leveälierinen hattu.

Fiilistelyä tulevaa Meksikon matkaasi varten

- Joel & Otto


Lähteet

http://www.sheppardsoftware.com/Mexicoweb/factfile/Unique-facts-Mexico17.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Zapateado_%28Mexico%29
http://www.mariachi-plaza.com/mariachi-facts.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Mariachi

Kolumbian huumeongelma

Kuten otsikosta näkyy, on blogissamme tälle kertaa vuorossa hieman vakavampaa asiaa. Olemme tähän asti keskittyneet vain espanjankielisten kulttuureiden hienompiin puoliin, mutta koimme tarpeelliseksi tuoda esille myös hieman negatiivisempiakin asioita, jottemme maalaisi aivan epärealistisen ruusuista kuvaa espanjankielisestä maailmasta. Epäonnekkaana maana syyniimme valikoitui nyt Kolumbia, joka hyvästä kahvista, ruuasta ja salsasta huolimatta tuo monelle ensimmäisenä mieleen lähinnä kokapensaan kuvan ja väkivaltaiset huumekartellit.

Mielikuva ei toki ole aivan tuulesta temmattu, sillä Kolumbia on yksi maailman johtavista heroiinin ja kokaiinin tuottajista, ja maan huumevienti on arvoltaan noin 10 miljardia yhdysvaltain dollaria vuosittain. Tämä luku vastaa noin neljännestä maan laillisesta tavaraviennistä ja prosenttia koko bruttokansantuotteesta. Huumekaupan vaikutukset kolumbialaiseen ympäristöön, talouteen ja kansanterveyteen ovat olleet erittäin laajoja. Se on muun muassa ruokkinut Kolumbiassa 1960-luvun puolivälistä asti jatkunutta poliittisen hallinnon, oikeistolaisten puolisotilaallisten joukkojen, vasemmistosissien ja rikollisorganisaatioiden välistä konfliktia, jonka seurauksena on kuollut yli 200 000 ihmistä ja maahan on muodostunut yli kolmen miljoonaan ihmisen joukko maan sisäisiä pakolaisia.

Kolumbian tie huumetuotannon suurvallaksi sai alkunsa 1960-luvun lopulla, kun kannabiksen kysyntä lähti räjähdysmäiseen kasvuun erityisesti Yhdysvaltain markkinoilla. 1970-luvulla Yhdysvaltain ja Meksikon välisen rajan valvonnan tiukentuessa ja Meksikon sisäisten toimien johdosta marijuanan tuotanto alkoi nopeasti keskittyä yhä enemmän Kolumbiaan. Vuosikymmenen lopulla jo noin 70 prosenttia ulkomaisesta marijuanasta Yhdysvalloissa tuli Kolumbiasta. 

http://www.deamuseum.org/ccp/img/coca/2a3.jpg

Maanviljelyä kolumbialaisittain.

Pian tämän jälkeen 1970- ja 1980-luvuilla myös kokaiinin kysyntä alkoi kasvaa nopeasti ja suurten huumekartellien johdolla kokaiinin tuotannosta ja salakuljetuksesta muodostui nopeasti miljardiluokan bisnes. Tunnetuin näistä kartelleista oli vuosina 1976-1993 toiminut Medellín-kartelli, joka tunnettiin paitsi toiminnan laajuudestaan myös erittäin väkivaltaisista toimintatavoistaan. Kartelli kidnappasi ja murhasi tuhansia poliitikkoja, poliiseja, kilpailevien organisaatioiden jäseniä ja muita joiden intressit olivat ristiriidassa kartellin kanssa. Huipullaan Medellín vastasi yli 80 prosentista maailman kokaiinin tarjonnasta ja tuotot olivat jopa yli 400 miljoonaa euroa viikossa. Medellínin ja muiden suurien kartellien vaikutuksesta Kolumbiaan muodostui kokonainen uusi yhteiskuntaluokka huumerikollisista ja väkivaltarikollisuus kohosi pilviin.

http://www.infoescola.com/wp-content/uploads/2011/08/pablo-escobar.jpeg

 

Maailman kaikkien aikojen varakkain rikollinen, Medellín-kartellin johtohahmo Pablo Escobar (1949-1993). Escobarin omaisuuden arvioidaan olleen vaatimattomat 30 miljardia yhdysvaltain dollaria 1990-luvun alussa.

Nykytilanne on onneksi hieman parantanut sitten Escobarin ja kumppaneiden huippuvuosista. Neljän suurimman huumekartellin, Medellínin, Norte del Vallen kartellin, Calin kartellin ja Cartel de la Costan kaaduttua huumeiden hallinta on jakaantunut useille pienemmille puolisotilaallisille rikollisjärjestöille. Viranomaisten aggressiivisten toimien ansiosta kokaiini tuotanto Kolumbiassa vähentyi 60% vuosina 2000-2010 ja huumeisiin liittyvä väkivalta puolittui. Vuonna 2013 Peru vei Kolumbialta maailman suurimman kokaiinin tuottajan kyseenalaisen tittelin. 

Kuten lukijamme edellisten postauksien perusteella ovatkin varmaan jo huomanneet, blogin kirjoittajat arvostavat monenlaisia aistinautintoja, toisinaan myös päihdeaineisiin liittyviä. Vieroksumme kuitenkin huumeita siinä määrin, ettemme osaa tällä kertaa valitettavasti antaa tarkempia suosituksia siitä, miten saavuttaa optimaalinen kokaiininautinto. Siksi kehotammekin Kolumbian matkaajaa keskittymään mieluummin vaikkapa laadukkaan kahvin siemailuun. Näin välttyy myös kätevästi monenlaiselta rikosoikeudelliselta päänvaivalta.

- Otto & Joel

Lähteet:

http://www.unric.org/en/colombia/27002-a-refugee-in-their-own-country-the-fate-of-the-colombian-idps-

http://en.wikipedia.org/wiki/Illegal_drug_trade_in_Colombia

http://www.businessinsider.com/colombias-drug-backed-economy-2011-4?op=1&IR=T

http://en.wikipedia.org/wiki/Colombian_conflict_(1964%E2%80%93present)

http://en.wikipedia.org/wiki/Medell%C3%ADn_Cartel

http://countrystudies.us/colombia/59.htm

http://www.insightcrime.org/news-analysis/why-peru-top-cocaine-producer

http://www.deamuseum.org/ccp/coca/history.html

Chilen viinit

Pienen turistin pohtiessa seuraavaa matkakohdettaan Keski- ja Etelä-Amerikan maiden joukosta mieleen nousevat monet paikalliset herkkuruuat. Meidän näkemyksemme mukaan Chile on kuitenkin profiloitunut viinimaaksi. Eli matkustaessasi yhteen maailman suurimmista viininviejämaista mietit todennäköisesti ennemminkin vaikkapa Suomen viinimarkkinoita hallinnutta Gato Negroa kuin kuin paikallista Charquicania, joka on eräänlainen "paikallinen" vihannespihvi kananmunalla höystettynä.

Chilen viiniviljelmät sijoittuvat pohjois-eteläsuunnassa tarkasteltuna pääosin maan keskivaiheille. Länsi-itäsuunnassa alueet jaetaan rannikkoon, Cordilleran vuoristoon ja Andien alueeseen. Ilmaston puolesta Chile on, ainakin chileläisten mielestä, täydellinen maa viininviljelyyn. Pohjoinen Atacaman aavikko, idän Andit ja etelän Patagonian jääkentät kuulemma suojaavat viinitiloja taudeilta ja tuholaisilta. Chilen kuivat ja lämpimät kesät yhdistettynä sateisiin talviin ovat viljelijöiden mukaan nannaa viinirypäleköynnöksille. Maassa vallitsee siis välimerellinen ilmasto. Kesäisin lämpötilan vaihtelut ovat Andien alueella korkeita, koska iltaisin vuorien kylmä ilma laskeutuu viinilaaksoihin. Tämä tuo oman lisänsä viinien hienostuneeseen makuun.

Punaviineistä yleisimpiä Chilessä ovat Carmenere, Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah, Malbec, Pinot Noir ja Cabernet Franc. Cabernet Sauvignonin viljelypinta-ala on kirkkaasti suurin, noin 41 000 hehtaaria koko maassa. Ero toisena tulevaan Carmenereen on yli nelinkertainen. Valkoviinejä taas edustavat useimmiten Sauvignon Blanc, Chardonnay, Riesling ja Viognier. Kahta ensimmäistä viljellään kumpaakin noin 12 000 - 13 000 hehtaaria, kun Rieslingin ja Viognierin kohdalla puhutaan vain muutamista sadoista hehtaareista. Punaviinit ovat siis selvästi suositumpia Chilessä kuin valkoviinit.

Jos olet viinin ystävä, ja suunnittelet nojatuolimatkaa tai ihan oikeaa matkaa Chileen, suosittelemme nauttimaan vastuullisesti Chilen antimista tällä saralla. Sauvignon Blancin kanssa maistuvat mainiosti erilaiset salaatit, juustot ja äyriäiset. Vahvempi Cabernet Sauvignon on oiva kyytipoika vaikkapa pitsoille ja hampurilaisille.

                                                                    ¡Salud y amor y tiempo para disfrutarlo! 

-Joel & Otto

Lähteet

http://www.winesofchile.org/
http://foodsfromchile.org/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chilen_viinit
Kuvat: http://www.stockvault.net/